Rupuranta

Rupuranta.net on porilaisen valokuvaajan Jan Eeralan valokuvablogi, jossa on syksystä 2006 julkaistu vaikuttavia panoraamakuvia Porin rannikolta alaotsikolla "Periferian hilpeä dekadenssi".

Asiaton oleskelu asemilla...

Urbaanista löytöretkeilystä löytyy pikaisella googlauksella suomalaisiakin linkkejä, jopa foorumi, ja artikkeli Wikipediasta. Suomessa harrastus saa myös ruraaleja sävyjä.

Yhtymäkohtia myös normaaliin taidevalokuvaukseen lienee, mutta laillisuuden rajoilla liikkuminen urbaanin löytöretkeilyn puolella konstituoinee lajityyppien selvän eron, mikä jossain määrin lienee sääli, vaikka harrastajilla näyttää olevan myös eettisiä periaatteita.

Opinnäytteitä verkkokirjoittamisesta

Blogeista tai laajemmin verkkokirjoittamisesta on tehty ainakin muutamia opinnäyteitä (varmaan enemmänkin). Vastaan ovat tulleet ainakin Risto Niemi-Pynttärin väitöskirja (2007), Jere Majavan gradu (2006) ja Sari Östmanin gradu (2007).

Jere Majavan gradun aiheena on "Suomalaisten weblogien verkosto keskustelevana julkisuutena". Siinä Majava mm. toteaa:

"Kirjoittajan status verkossa ei kuitenkaan ole suoraan riippuvainen tämän statukseen verkoston ulkopuolella. Muodostamalla virtuaalisen läsnäolon weblogissa kirjoittaja voi synnyttää erillisen toimijan tai identiteetin, jonka statusasema muodostuu ensisijaisesti verkkovuorovaikutuksen kautta ja jonka yhteydet kirjoittajan ulkopuoliseen statukseen ovat vain satunnaisia. Anonyymit weblogit mahdollistavat jopa täysin ulkoisesta statuksesta riippumattoman kirjoittajaidentiteetin rakentamisen."

Blogien verkoston mahdollistamat vuorovaikutteisen osallistumisen muodot Majava jakaa sosiaalisuuteen, julkiseen keskusteluun ja vertaistuotantoon. Nämä vuorovaikutuksen muodot esiintyvät Majavan mukaan aina limittäin, toisiinsa sulautuneina ja toisiaan tukien.

Risto Niemi-Pynttärin väitöskirja on otsikoltaan "Verkkoproosa. Tutkimus dialogisesta kirjoittamisesta." Siinä kirjoittaja analysoi myös online-kirjoittamista:

"Kirjoittamalla tapahtuva keskustelu, eli chat tai online-dialogi sisältää sekä puheen että kirjoituksen elementtejä. Selkein puheen kaltainen piirre chatissa on spontaani keskustelumaisuus, silti kyse ei ole vain puheesta, vaan myös kirjoittamisesta. Online-dialogia voidaan pitää uudella tavalla kirjoitettuna puheena, muotona puhutun ja kirjoitetun kielen välillä. Kyseessä on keskusteleva kirjoittaminen, koska välitön lukijakontakti tekee siitä vuorottelevaa. Kirjoituksen olemistapa eli ontologia muuttuu kun siihen tulee tuoden siihen sananvaihdon elementtejä. Filosofiselta kannalta kirjoituksen olemuksen muuttuminen kiteytyy läsnä ja poissaolon kysymyksiin. Tekstille on ominaista kirjoittajan poissaolo, puheelle on ominaista läsnäolo. Telekommunikaatio, mahdollistaessaan etäällä toisistaan olevien keskustelun, on erityinen sekoitus läsnä- ja poissaoloa. Se muodostaa eräänlaista etäläsnäoloa."

Sari Östmanin gradun otsikkona on: "Avaudutaan arjesta. Suomalaisnaisten Internet-elämäjulkaiseminen ja maskuliinisuuden esittämisen keinot."

Östman kirjoittaa:

"Kaksiosainen tutkimuskysymykseni on: millaisia ovat suomalaisnaiset elämäjulkaisijoina ja millaisin keinoin he julkaisuissaan esittävät elämäänsä sivuavat miehet."

"Verkossa kirjoitettavat kotisivu- tai blogijulkaisut ovat tulleet Suomessa suosituiksi 1990-luvun puolivälistä lähtien. Erityisesti ne ovat yleistyneet naisten toimintana. Nämä julkaisut keskittyvät kirjoittajan arjen ja hänen ajatustensa sekä tunteidensa kuvailemiseen. Niille on ominaista myös ristiriitainen rajanveto yksityisen ja julkisen välille. Tutkimuksessani osoitan, että – aiemmista tutkimustuloksista poiketen – tämä kulttuurinen käytäntö on jotain muuta kuin päiväkirja tai muu aiemmin tuttu elämän esittämisen genre. Kyseessä on elämäjulkaiseminen, yksityisen elämän esittäminen Internetin julkisessa kontekstissa."

"Elämäjulkaiseminen on kirjoittamista itsestä itselle, itsestä toisille ja toisten kanssa. Esittämisen tavat elämäjulkaisuissa näyttävät rakentuvan nimeämisen tasolta asti. Miesten esitykset jakaantuvat neljään pääluokkaan, tyypiteltyihin miehiin ja epämiehiin sekä yksilöityihin miehiin ja epämiehiin."

Substrata Uralica

Janne Saarikiven väitöskirja Substrata Uralica tarkastettiin Helsingin yliopistossa 2.12.2006. Aiheena olivat etenkin Pohjois-Venäjän ja Vienanmeren rannikon venäläisissä murteissa ja paikannimistössä esiintyvät suomalais-ugrilaiset, lähinnä itämerensuomalaiset substraattilainat. Lisäksi käsiteltiin kielellisiä substraatteja myös muuten, mm. saamelaista substraattinimistöä Suomessa ja Luoteis-Venäjällä, sekä hypoteesia itämerensuomalaisten kielten mahdollisesta paleoeurooppalaisesta substraatista, joka ei olisi sen paremmin suomalais-ugrilainen kuin indoeurooppalainenkaan. Saamen kielestä tällainen substraatti (vaikka ei ehkä välttämättä sama) on jo osoitettu hyvin vakuuttavasti. (Samoin kuin tunnetusti myös germaanisissa kielissä on ei-indoeurooppalainen substraatti.) Myös Vienanmeren rannikolla lienee vielä sangen myöhään elänyt kieleltään tuntematonta kansaa, joka sittemmin sulautui samojedeihin.

Myös suomalais-ugrilaisen kantakielen kronologiasta käsitykset ovat muuttumassa ja samalla myös siitä, milloin suomalais-ugrilaiset kielet mahdollisesti ovat saapuneet nykyisen Suomen alueelle. Aiemmin oletettu tämän tapahtuneen arkeologiseen jatkuvuuteen perustuen varsin varhain, mutta etenkin suomalais-ugrilaisten kielten indoeurooppalaisten lainasanojen ajoitus on pakottanut siirtämään oletettua ajankohtaa myöhemmäksi. Siksi jotakin nykyään tuntematonta paleoeurooppalaista kieltä on saatettu puhua nykyisen Suomen alueella vielä suhteellisen myöhään. Tutkimuksen edetessä näkemykset luonnollisesti saattavat tarkentua.

Romahdus

Vuoden 2004 jälkeen Jared Diamodilta on suomennettu myös toinen menestynyt teos Romahdus. Englanninkielisessä Wikipediassa on sekä siitä että tekijästä (nykyään) laajemmat esittelyt.

Alaotsikkona teoksessa on "Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä". Esimerkkeinä ovat historiasta ja nykyajasta mm. norjalaisten viikinkien asuttama Grönlanti, polynesialaisten asuttama Pääsiäissaari, nykyiset Haiti, Ruanda ja Kiina jne.

Lopun yhteenvedossa kirjoittaja tarkastelee nykyistä maailmanlaajuista tilannetta ja luettelee kaksitoista suurta uhkaa, joiden kohdalla suurin virhe olisi hänen mukaansa yhdenkin niistä huomiotta jättäminen; siis yksitoista uhkaa ilmastonmuutoksen ohella.

Kirjoittajalta on sittemmin suomennettu myös kolmas teos, Kolmas simpanssi, jota Suomessa mainostetaan trilogian kolmanneksi osaksi. Se on kuitenkin kirjoitettu ennen kuin Romahdus ja alempana esitelty Tykit, taudit ja teräs, ja kyseessä on pikemminkin esityö tai harjoitelma seuraaviin teoksiin, jossa vasta kehitellään tulevia teemoja.

Tykit, taudit ja teräs -teoksesta on tehty myös tv-sarja, mutta se onnistui välittämään teoksen monipuolisesta sisällöstä vain vähäisen osan.

Vapaat arkistot

Media=blogi kirjoittaa vapaista arkistoista ja niiden eduista. Joillakin sanomalehdillä arkisto on vielä maksuton, toisilla ei. Kaikilla ei taida arkistoa ollakaan.

Paikallisyhteisöt internetissä

Maalainen on pohtinut joskus verkkojulkaisun henkilökohtaisten työkalujen kuten blogien käyttömahdollisuuksia yhteisöllisessä tiedottamisessa tai julkaisemisessa.

Tietoyhteiskunta.fi kertoo aihepiiriä sivuavasta julkaisusta nimeltä Paikallisyhteisöt internetissä.

Julkaisussa esitetty konsepti perustuu ulkoistamiseen. Sen pohjana ovat kokemukset seutukunta- ja kaupunginosatason yhteisöistä.

Rural Change: Structured Coherence or Instructured Incoherence?

Tommipommi viittasi joskus taannoin siihen, että mitään maalaisuutta ei enää erikseen ole, vaan että likimain kaikki elävät yhtenäiskulttuurissa. Tämä vastannee ainakin internettiä käyttävän kansanosan kokemusta myös maalla, tai ainakin sen osan siitä, joka ei tilaa Maaseudun tulevaisuutta.

Tätä näkemystä tukee, ei lainkaan yllättäen, myös tieteellinen tutkimus, tai ainakin jokin osa siitä. Brittiläiset tutkijat Paul Cloke ja Mark Goodwin muotoilivat jo 1993 (Terra 105:3) asian näin. (Tai pikemminkin tämä on tulkintani heidän muotoiluistaan. Mahdollisiin virheisiin tulkinnassa olen itse syypää; jos joku tahtoo lainata allaolevaa muotoiluani, niin lähdeviite on saatavissa pyynnöstä.)

Maaseudun (tai maaseutumaisuuden, engl. rurality) käsitteellistymisessä tieteellisessä tutkimuksessa voidaan nähdä seuraavat päävaiheet:

1. Maaseutumaisuuden toiminnallinen eli funktionaalinen määrittely, jolle ovat kriteereinä ekstensiivinen maankäyttö, pienet asutuskeskittymät ja tähän ympäristöön ja sen toimintoihin perustuva identiteetti ja elämäntapa.


2. Maaseutumaisuuden käytännöllinen eli pragmaattinen määrittely, kun maaseutualueet yhä enemmän liittyivät osaksi kansallisen ja kansainvälisen talouden ja politiikan dynamiikaa. Tässä vaiheessa nämä muutokset voitiin joko a) sivuuttaa tai b) käyttää maaseutua ja kaupunkia operatiivisina käytännön luokituksina tai c) pyrkiä koko maaseudun poismäärittelyyn ja vain sektorikohtaisiin kokonaistarkasteluihin.


3. Maaseutumaisuuden määrittely sosiaalisena konstruktiona. Tässä maaseutumaisuuden vaikutus näkyy paikan sosiaalisesti tai kulttuurisesti määrittyvään miellettyyn maaseutumaisuuteen perustuvassa käyttäytymisessä ja päätöksenteossa. Maaseutumaisuudessa on silloin kysymys yhteiskunnanallisista ja kulttuurisista arvoista ja merkityksistä ja niiden muodostumisesta, välittymisestä ja kokemisesta sekä niistä vaihtelevista suhteista, joista nämä vaihtelevat mielikuvat ovat ilmaisu.


4. Postmoderni maaseutu. Tämän kohdalla painotus asettuisi erilaisten makro-kategorioiden, kuten maaseutumaisuus, purkamiselle ja erilaisten maaseutumaisuuden diskurssien representaatioiden tulkintaan, jos ajatellaan, että maaseutumaisuuden saamat lukuisat eri sosiaaliset merkitykset olisivat omiaan irrottamaan maaseutumaisuuden symbolisia mielikuvia yhä enemmän konkreettisesta fyysisestä maaseudusta.

Pohjan poluilla

Suomalaisesta näkökulmasta edellistä yleisesitystä täydentävät artikkelikokoelmat Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan (Suomen tiedeseura 1999) ja Ennen, muinoin. Miten menneisyyttämme tutkitaan (SKS 2002).

Tästäkin aiheesta löytyy www-resursseja eri kielillä, esim. saksaksi, englanniksi ja suomeksi