Substrata Uralica

Janne Saarikiven väitöskirja Substrata Uralica tarkastettiin Helsingin yliopistossa 2.12.2006. Aiheena olivat etenkin Pohjois-Venäjän ja Vienanmeren rannikon venäläisissä murteissa ja paikannimistössä esiintyvät suomalais-ugrilaiset, lähinnä itämerensuomalaiset substraattilainat. Lisäksi käsiteltiin kielellisiä substraatteja myös muuten, mm. saamelaista substraattinimistöä Suomessa ja Luoteis-Venäjällä, sekä hypoteesia itämerensuomalaisten kielten mahdollisesta paleoeurooppalaisesta substraatista, joka ei olisi sen paremmin suomalais-ugrilainen kuin indoeurooppalainenkaan. Saamen kielestä tällainen substraatti (vaikka ei ehkä välttämättä sama) on jo osoitettu hyvin vakuuttavasti. (Samoin kuin tunnetusti myös germaanisissa kielissä on ei-indoeurooppalainen substraatti.) Myös Vienanmeren rannikolla lienee vielä sangen myöhään elänyt kieleltään tuntematonta kansaa, joka sittemmin sulautui samojedeihin.

Myös suomalais-ugrilaisen kantakielen kronologiasta käsitykset ovat muuttumassa ja samalla myös siitä, milloin suomalais-ugrilaiset kielet mahdollisesti ovat saapuneet nykyisen Suomen alueelle. Aiemmin oletettu tämän tapahtuneen arkeologiseen jatkuvuuteen perustuen varsin varhain, mutta etenkin suomalais-ugrilaisten kielten indoeurooppalaisten lainasanojen ajoitus on pakottanut siirtämään oletettua ajankohtaa myöhemmäksi. Siksi jotakin nykyään tuntematonta paleoeurooppalaista kieltä on saatettu puhua nykyisen Suomen alueella vielä suhteellisen myöhään. Tutkimuksen edetessä näkemykset luonnollisesti saattavat tarkentua.