Rupuranta

Rupuranta.net on porilaisen valokuvaajan Jan Eeralan valokuvablogi, jossa on syksystä 2006 julkaistu vaikuttavia panoraamakuvia Porin rannikolta alaotsikolla "Periferian hilpeä dekadenssi".

Asiaton oleskelu asemilla...

Urbaanista löytöretkeilystä löytyy pikaisella googlauksella suomalaisiakin linkkejä, jopa foorumi, ja artikkeli Wikipediasta. Suomessa harrastus saa myös ruraaleja sävyjä.

Yhtymäkohtia myös normaaliin taidevalokuvaukseen lienee, mutta laillisuuden rajoilla liikkuminen urbaanin löytöretkeilyn puolella konstituoinee lajityyppien selvän eron, mikä jossain määrin lienee sääli, vaikka harrastajilla näyttää olevan myös eettisiä periaatteita.

Opinnäytteitä verkkokirjoittamisesta

Blogeista tai laajemmin verkkokirjoittamisesta on tehty ainakin muutamia opinnäyteitä (varmaan enemmänkin). Vastaan ovat tulleet ainakin Risto Niemi-Pynttärin väitöskirja (2007), Jere Majavan gradu (2006) ja Sari Östmanin gradu (2007).

Jere Majavan gradun aiheena on "Suomalaisten weblogien verkosto keskustelevana julkisuutena". Siinä Majava mm. toteaa:

"Kirjoittajan status verkossa ei kuitenkaan ole suoraan riippuvainen tämän statukseen verkoston ulkopuolella. Muodostamalla virtuaalisen läsnäolon weblogissa kirjoittaja voi synnyttää erillisen toimijan tai identiteetin, jonka statusasema muodostuu ensisijaisesti verkkovuorovaikutuksen kautta ja jonka yhteydet kirjoittajan ulkopuoliseen statukseen ovat vain satunnaisia. Anonyymit weblogit mahdollistavat jopa täysin ulkoisesta statuksesta riippumattoman kirjoittajaidentiteetin rakentamisen."

Blogien verkoston mahdollistamat vuorovaikutteisen osallistumisen muodot Majava jakaa sosiaalisuuteen, julkiseen keskusteluun ja vertaistuotantoon. Nämä vuorovaikutuksen muodot esiintyvät Majavan mukaan aina limittäin, toisiinsa sulautuneina ja toisiaan tukien.

Risto Niemi-Pynttärin väitöskirja on otsikoltaan "Verkkoproosa. Tutkimus dialogisesta kirjoittamisesta." Siinä kirjoittaja analysoi myös online-kirjoittamista:

"Kirjoittamalla tapahtuva keskustelu, eli chat tai online-dialogi sisältää sekä puheen että kirjoituksen elementtejä. Selkein puheen kaltainen piirre chatissa on spontaani keskustelumaisuus, silti kyse ei ole vain puheesta, vaan myös kirjoittamisesta. Online-dialogia voidaan pitää uudella tavalla kirjoitettuna puheena, muotona puhutun ja kirjoitetun kielen välillä. Kyseessä on keskusteleva kirjoittaminen, koska välitön lukijakontakti tekee siitä vuorottelevaa. Kirjoituksen olemistapa eli ontologia muuttuu kun siihen tulee tuoden siihen sananvaihdon elementtejä. Filosofiselta kannalta kirjoituksen olemuksen muuttuminen kiteytyy läsnä ja poissaolon kysymyksiin. Tekstille on ominaista kirjoittajan poissaolo, puheelle on ominaista läsnäolo. Telekommunikaatio, mahdollistaessaan etäällä toisistaan olevien keskustelun, on erityinen sekoitus läsnä- ja poissaoloa. Se muodostaa eräänlaista etäläsnäoloa."

Sari Östmanin gradun otsikkona on: "Avaudutaan arjesta. Suomalaisnaisten Internet-elämäjulkaiseminen ja maskuliinisuuden esittämisen keinot."

Östman kirjoittaa:

"Kaksiosainen tutkimuskysymykseni on: millaisia ovat suomalaisnaiset elämäjulkaisijoina ja millaisin keinoin he julkaisuissaan esittävät elämäänsä sivuavat miehet."

"Verkossa kirjoitettavat kotisivu- tai blogijulkaisut ovat tulleet Suomessa suosituiksi 1990-luvun puolivälistä lähtien. Erityisesti ne ovat yleistyneet naisten toimintana. Nämä julkaisut keskittyvät kirjoittajan arjen ja hänen ajatustensa sekä tunteidensa kuvailemiseen. Niille on ominaista myös ristiriitainen rajanveto yksityisen ja julkisen välille. Tutkimuksessani osoitan, että – aiemmista tutkimustuloksista poiketen – tämä kulttuurinen käytäntö on jotain muuta kuin päiväkirja tai muu aiemmin tuttu elämän esittämisen genre. Kyseessä on elämäjulkaiseminen, yksityisen elämän esittäminen Internetin julkisessa kontekstissa."

"Elämäjulkaiseminen on kirjoittamista itsestä itselle, itsestä toisille ja toisten kanssa. Esittämisen tavat elämäjulkaisuissa näyttävät rakentuvan nimeämisen tasolta asti. Miesten esitykset jakaantuvat neljään pääluokkaan, tyypiteltyihin miehiin ja epämiehiin sekä yksilöityihin miehiin ja epämiehiin."

Substrata Uralica

Janne Saarikiven väitöskirja Substrata Uralica tarkastettiin Helsingin yliopistossa 2.12.2006. Aiheena olivat etenkin Pohjois-Venäjän ja Vienanmeren rannikon venäläisissä murteissa ja paikannimistössä esiintyvät suomalais-ugrilaiset, lähinnä itämerensuomalaiset substraattilainat. Lisäksi käsiteltiin kielellisiä substraatteja myös muuten, mm. saamelaista substraattinimistöä Suomessa ja Luoteis-Venäjällä, sekä hypoteesia itämerensuomalaisten kielten mahdollisesta paleoeurooppalaisesta substraatista, joka ei olisi sen paremmin suomalais-ugrilainen kuin indoeurooppalainenkaan. Saamen kielestä tällainen substraatti (vaikka ei ehkä välttämättä sama) on jo osoitettu hyvin vakuuttavasti. (Samoin kuin tunnetusti myös germaanisissa kielissä on ei-indoeurooppalainen substraatti.) Myös Vienanmeren rannikolla lienee vielä sangen myöhään elänyt kieleltään tuntematonta kansaa, joka sittemmin sulautui samojedeihin.

Myös suomalais-ugrilaisen kantakielen kronologiasta käsitykset ovat muuttumassa ja samalla myös siitä, milloin suomalais-ugrilaiset kielet mahdollisesti ovat saapuneet nykyisen Suomen alueelle. Aiemmin oletettu tämän tapahtuneen arkeologiseen jatkuvuuteen perustuen varsin varhain, mutta etenkin suomalais-ugrilaisten kielten indoeurooppalaisten lainasanojen ajoitus on pakottanut siirtämään oletettua ajankohtaa myöhemmäksi. Siksi jotakin nykyään tuntematonta paleoeurooppalaista kieltä on saatettu puhua nykyisen Suomen alueella vielä suhteellisen myöhään. Tutkimuksen edetessä näkemykset luonnollisesti saattavat tarkentua.

Romahdus

Vuoden 2004 jälkeen Jared Diamodilta on suomennettu myös toinen menestynyt teos Romahdus. Englanninkielisessä Wikipediassa on sekä siitä että tekijästä (nykyään) laajemmat esittelyt.

Alaotsikkona teoksessa on "Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä". Esimerkkeinä ovat historiasta ja nykyajasta mm. norjalaisten viikinkien asuttama Grönlanti, polynesialaisten asuttama Pääsiäissaari, nykyiset Haiti, Ruanda ja Kiina jne.

Lopun yhteenvedossa kirjoittaja tarkastelee nykyistä maailmanlaajuista tilannetta ja luettelee kaksitoista suurta uhkaa, joiden kohdalla suurin virhe olisi hänen mukaansa yhdenkin niistä huomiotta jättäminen; siis yksitoista uhkaa ilmastonmuutoksen ohella.

Kirjoittajalta on sittemmin suomennettu myös kolmas teos, Kolmas simpanssi, jota Suomessa mainostetaan trilogian kolmanneksi osaksi. Se on kuitenkin kirjoitettu ennen kuin Romahdus ja alempana esitelty Tykit, taudit ja teräs, ja kyseessä on pikemminkin esityö tai harjoitelma seuraaviin teoksiin, jossa vasta kehitellään tulevia teemoja.

Tykit, taudit ja teräs -teoksesta on tehty myös tv-sarja, mutta se onnistui välittämään teoksen monipuolisesta sisällöstä vain vähäisen osan.