Kansat ja kulkutaudit

Edellä esitellylle Jared Diamondin kirjalle rinnakkainen, myös hiljattaittain suomeksi ilmestynyt esitys lähes samasta aiheesta on alempana mainitun William H. McNeillin Kansat ja kulkutaudit (Vastapaino 2004).

Erona kirjoilla on lähinnä McNeillin teoksen keskittyminen ensisijaisesti epidemiologiaan ja ruuan tuotantoon historian näkökulmasta. Diamondin näkökulma on enemmän luonnon- ja osittain, esim. perinteisessä kulttuuristen innovaatioiden leviämisen tarkastelussa, myös kulttuurimaantieteellinen.

Tältä pohjalta Diamond tarkastelee etenkin kotieläinten ja viljelyskasvien domestikaatiota ja sen biologisia ja maantieteellisiä edellytyksiä sekä tästä Diamondin mukaan seuraavia kulttuurien ja teknologisten innovaatioiden, kuten kirjoitustaidon erilaisia synty- ja leviämisedellytyksiä eri osissa Maapalloa (näkökulmien erosta vrt. alempana viitattua Diamondin ja McNeillin keskustelua).

Tiivistetysti Diamondin teesinä voidaan sanoa olevan domestikaatioon sopivien kasvi- ja eläinlajien esiintymisen sekä domestikaatioiden leviämisedellytysten vaihtelu maapallolla verrattaessa etenkin Euraasiaa ja muita maanosia.

Tämä yhdessä ruuan tuotannon mahdollistamien muiden kulttuuristen ja teknologisten innovaatioiden eri aikaisen syntymisen ja leviämisen sekä kotieläinten kesyttämistä, väestötiheyden nousua ja eri ruuantuotantokeskusten kontakteja seuraavan kulkutautien endeemistymisen kanssa on johtanut tiettyjen maapallon osien kulttuurisen ja teknisen kehityksen etumatkaan jo tuhansia vuosia sitten.

Samalla on ollut tuloksena ruuan tuotannon ulkopuolella elävien väestöjen suuri haavoittuvuus maata viljelevien väestöjen ja näiden kotieläinten kantamille taudeille (keskeinen teesi sekä McNeillillä että Diamondilla). Siksi Vanhalla mantereella suurin piirtein koko maanosan tautivarannot ehtivät likimain yhtyä n. 1100-1200-lukuihin jkr. mennessä (molempien kirjoittajien keskeinen teesi), mutta Uusi manner oli näille suojaton. Tämä johti espanjalaisten löytöretkien alettua siihen, että Uuden mantereen väestöstä kuoli tauteihin jopa 95 %.

Eräänä perimmäisenä syynä tälle oli Diamondin mukaan se, että Amerikoista suuret nisäkkäät (kuten esim. hevoset ja kamelit), joista ehkä olisi voinut tulla kotieläimiä, olivat hävinneet jo n. 12 000 vuotta sitten. Tämän Diamond katsoo johtuvan esihistoriallisesta metsästyksestä, johon eläimistö Uudella mantereella ei ollut sopeutunut, toisin kuin vanhalla mantereella ja etenkin Afrikassa, missä ihminen oli kehittynyt. Lisäksi mahdollisia viljelyskasveja oli Diamondin arvion mukaan enemmän Euraasiassa, ja viljelyskasvien leviämiseen samojen ilmasto- ja päivänpituusvyöhykkeiden sisällä oli Euraasiassa paremmat mahdollisuudet.

Yksityiskohdissaan jotkin Diamondin tulkinnat poikkeavat esim. alempana viitatuista Stephen Oppenheimerin päätelmistä, kun on puhe esim. Amerikan asuttamisesta.